Skip to main content

TEKSTI: ROSA NENONEN
KUVA: KAAPO KAMU

Stanfordin professori Carol Dweck on yksi johtavista motivaation tutkijoista. Hänen mukaansa älykkyysosamäärä ei ole lainkaan niin hyvä ennustaja tulevaisuuden saavutuksille kuin mielenlaatu – muuttumattomuuden (fixed mindset) tai kasvun (growth mindset) mielenlaatu. Näkemys, jonka adoptoimme jo lapsena vaikuttaa merkityksellisesti siihen mitä tulemme elämässämme saavuttamaan.

Muuttumattomuuden mielenlaadun omaavat uskovat, että emme voi vaikuttaa syntymässä saamiimme ominaisuuksiin. Tärkeintä on näyttää ulospäin virheettömältä, älykkäältä ja menestyvältä. Todellisuudessa he ovat usein alisuoriutujia, koska eivät uskalla kurkottaa parhaimpaansa epäonnistumisen tai oman maineensa menettämisen pelossa. He hakevat jatkuvasti vahvistusta omille kyvyilleen ja taidoilleen ulkopuolelta. Heillä on taipumusta perfektionismiin ja sitä kautta uupumiseen ja masennukseen.

Kasvun mielenlaadun omaavat uskovat, että yksilön ominaisuudet kehittyvät harjoittelun myötä. Tärkeintä on oppia ja kehittyä vaikeuksista huolimatta. On mahdotonta ennustaa mitä voimme saavuttaa vuosien intohimon, ahkeroinnin ja harjoittelun myötä. Ihmisen potentiaali on tuntematon.

On varmaan itsestään selvää, kumpi näistä mielenlaaduista vie pidemmälle ja korkeammalle elämässä.Tutkimuksissa on saatu uskomattomia tuloksia, kun opiskelijoille kerrottiin mielenlaatujen eroista ja kuinka aivot tekevät uusia yhteyksiä oppiessaan. Opiskelijat oivalsivat, kuinka vaikeudet tai haasteet eivät olleetkaan merkki tyhmyydestä, vaan siitä, että aivot kehittyvät. Heidän motivaationsa nousi kertaheitolla ja tulokset siinä mukana.

Todellisuudessa ihmiset ovat surkeita arvioimaan omia kykyjään. Uskomukset omista kyvyistä kehittyvät jo varhaisessa lapsuudessa ja vahvistuvat kouluaikoina. Hyvää tarkoittavat vanhemmat kehuvat lapsen ominaisuuksia, saavutuksia ja erityislaatuisuutta. Vaarana on, ettei lapsi ei opi luottamaan omaan näkemykseensä, ja siksi hän hakee jatkuvasti vahvistusta omilla taidoilleen ulkopuolelta. En tarkoita, että lapsi pitäisi jättää kokonaan ilman kehuja. Me kaikki tarvitsemme tukea ja kannustusta. Lopputuloksen kehumisen sijaan olisi kuitenkin hyvä kehua prosessia (process praise) – “näin kuinka kovasti teit töitä tehtävän eteen, ja se myös näkyy tuloksessa, hienoa!” Tai olla vain läsnä ja kiinnostunut lapsen tekemisestä. Lapsi ymmärtää, että hän on tärkeä omana itsenään eikä teot tai taidot määritä häntä. Taidot kehittyvät harjoittelun myötä ja epäonnistumiset ovat välttämätön osa prosessia.

Miksi hukata aikaa todistaakseen yhä uudestaan ja uudestaan kuinka hyvä olet, kun voisit tulla paremmaksi? Miksi peittää heikkouksia, kun voisit päästä niiden yli? Miksi etsiä ystäviä tai partnereita, jotka vain nostavat itsetuntoasi, kun voisit ympäröidä itsesi ihmisillä, jotka haastavat sinua kehittymään?

Mielenlaadut ovat vain uskomuksia ja halutessamme voimme muokata niitä. Syvälle juurtuneiden uskomusten muuttaminen ei käy käden käänteessä, mutta muutos on mahdollinen. Kasvun mielenlaadulla karistat pois itsellesi asettamiasi rajoja, uskallat tarttua haasteisiin, jotka olisivat aiemmin tuntuneet ylivoimaisilta, ja siten hyödynnät paremmin potentiaaliasi.