Miksi tahdonvoimaan ei kannata luottaa?

TEKSTI: ROSA NENONEN

KUVA: KAAPO KAMU

1960-luvun lopulla tutkija Walter Mischel teki yhden maailman tunnetuimmista psykologisista kokeista. Joukko 4-vuotiaita lapsia joutui tiukkaan tilanteeseen. Heille annettiin vaahtokarkki ja kerrottiin, että he voisivat syödä vaahtokarkin milloin haluaisivat, mutta jos lapset odottaisivat niin kauan, että tutkija palaisi huoneeseen, he saisivat kaksi vaahtokarkkia. Tutkija poistui huoneesta, ja lapsilla alkoi tahtojen taisto.

Vain 30% lapsista onnistui voittamaan houkutuksen ja odottamaan täydet viisitoista minuuttia. Ne, jotka siihen pystyivät, kiinnittivät huomionsa muualle; lauloivat, katsoivat toiseen suuntaan ja esimerkiksi istuivat vaahtokarkin päälle. Tämä ei vielä kuitenkaan tehnyt vaahtokarkkitutkimuksesta kuuluisaa, vaan se, että lähes 20 vuotta myöhemmin Mischel keksi ottaa yhteyttä tutkimukseen osallistuneisiin lapsiin. Löytö oli mullistava: se, kuinka kauan lapsi pystyi odottamaan, ennusti tulevaa menestystä lähes millä tahansa elämänalueella.

Psykologian professori Roy Baumeister on kirjoittanut kirjan Willpower – Rediscovering the Greatest Human Strength. Hän kiteyttää tahdonvoiman näin: se on kykyä hillitä impulsseja ja välttää houkutuksia eli tehdä sitä, mikä on oikein ja hyväksi meille pitkällä tähtäimellä, ei sitä, mitä haluamme juuri nyt. Baumeisterin mukaan itsesäätely on kuin lihas. Samalla tavalla kuin käsilihakset vahvistuvat puntteja nostamalla, itsesäätely kehittyy tekemällä toistuvasti hyviä valintoja. Se vahvistuu harjoittelemalla.

Tahdonvoimasta kiistellään. Kaikki tutkijat eivät ole Baumeisterin kanssa samaa mieltä tahdonvoimasta. Yleinen mielipide tuntuu olevan, että parhaimmillaankin tahdonvoima on heikko lihas. Meidän ei kannata laskea kovinkaan paljon tahdonvoiman varaan – olemmehan ihmisiä.

Tahdonvoiman vahvistaminen on oleellista, jotta saamme rutiininomaiset asiat pois päiväjärjestyksestä. Välillä on vain pakko ottaa itseään niskasta kiinni, jotta pakolliset asiat, kuten vaikkapa kirjanpito tai lopputyö, tulevat tehdyiksi. Taitojen kehittämiseen ja tapojen luomiseen tarvitaan myös tahdonvoimaa, jotta ne automatisoituvat.

Meillä on käytössämme rajallinen määrä tahdonvoimaa. Jos joudumme kontrolloimaan itseämme koko ajan, kykymme itsesäätelyyn heikkenee. Psykologiassa tätä ilmiötä kutsutaan egon heikkenemiseksi (ego depletion). Käytössämme on sama “itsesäätelyvarasto” kaikille elämänalueille.

Paljon tahdonvoimaa vaativat tehtävät kannattaa sijoittaa aamuun, jolloin tahdonvoima on korkeimmillaan. Muun muassa unenpuute, uuden aloittaminen, multitaskaus ja veren alhainen glukoosipitoisuus heikentävät egoa entisestään. Ei siis ihme, että haastavan työpäivän jälkeen olemme alttiita juomaan liian monta lasia viiniä tai napostelemaan herkkuja. Emme pysty kontrolloimaan itseämme koko ajan ja kaikkialla, eikä se ole edes tarpeellista.

En näe, että kenenkään kannattaisi elää elämäänsä tahdonvoiman varassa – kontrolloida itseään päivästä toiseen. Päämäärät ja tavoitteet ovat elämässä olennaisia, mutta myös matkanteosta olisi tärkeää nauttia. Sen sijaan, että pyrkisimme vahvistamaan tahdonvoimaa loputtomiin, meidän kannattaisi keskittyä löytämään niitä asioita, jotka aidosti tuntuvat merkityksellisiltä, jolloin tahdonvoimaa ei enää tarvita samalla tavalla.

Tahdonvoima on heikko, mutta intohimon ja periksiantamattomuuden yhdistelmä “grit” on vahva. Psykologian professori Angela Duckworthin tutkimusten mukaan grit ennustaa tavoitteiden saavuttamista. Grit pitää fokuksen päättäväisesti tavoitteessa, vaikka matkan edetessä eteen tulisikin virheitä, epäonnistumisia ja lähes mahdottomalta tuntuvia esteitä. Niin kuin Nietzsche on sanonut:  “He who has a why to live can bear  almost any how”.

Toisin sanoen tahdonvoima toimii, kun meidän tulee saada päätökseen rutiininomainen tehtävä, joka on jäänyt roikkumaan viikoiksi. Jos kyseessä on puolestaan pitkän ajan tavoite ja unelman saavuttaminen, kannattaa turvautua gritin vahvistamiseen. Se onnistuu kasvun asenteen avulla. Kasvun asenteen omaavat ymmärtävät, että se, missä olen tällä hetkellä, on vain lähtökohta. Tärkeintä on oppia ja kehittyä vaikeuksista huolimatta. Kukaan – et sinä eivätkä muut –  voi tietää, mihin se johtaa, koska kasvun asenteella potentiaali on rajaton.

2.10. Mieli menestyksen tiellä -koulutuksessa opit, miten voit vahvistaa kasvun asennetta.