Tarinoita rohkeudesta: Joonas Vartola

Pilotsin haastattelusarja Tarinoita rohkeudesta keskittyy voimaannuttaviin keskusteluihin henkilöiden kanssa, jotka ovat tehneet rohkeita ja yksilöllisiä valintoja elämässään. Näitä ihmisiä yhdistää usko omaan visioon ja rohkeus mennä eteenpäin epävarmuuksista huolimatta. Keskusteluissa perehdytään siihen, millä tavoin haastateltavat ovat löytäneeet ne ulottuvuudet, jotka ovat rohkaisseet heitä omannäköiseen elämään.

Joonas Vartola on Tampereelta kotoisin oleva, nykyään Lauttasaaressa asuva määrätietoinen teollinen muotoilija. Ajoneuvomuotoiluun erikoistunut Joonas vietti viisi intensiivistä vuotta Kaliforniassa työskennellen arvostetulle ja ajoneuvoalaa mullistavalle Teslalle. Oman uran kannalta vuodet Amerikassa olivat ratkaisevia. Valtava paine ja vastuu kasvattivat häntä muotoilijana uusiin sfääreihin mutta jättivät hyvin vähän aikaa perheelle tai millekään muulle työn ulkopuoliselle elämälle. Sen takia Joonas muutti perheineen vuonna 2016 takaisin Suomeen. Siitä lähtien hän on toiminut muotoilukonsulttina oman yrityksensä kautta ja tekee Helsingistä käsin ajoneuvomuotoilukonsultointia pääasiassa ulkomaisille asiakkaille.

Miten olet päätynyt muotoilualalle? 

Muotoilu uravalintana kirkastui vasta lukion jälkeen, jolloin pääsin Lahden Muotoiluinstituuttiin opiskelemaan teollista muotoilua. Lahdessa opiskellessani rakkaus piirtämiseen ja ajoneuvoihin voimistui entisestään. Sain tuolloin tietää, että voisin tulla jonakin päivänä harjoitteluiden ja jatko-opintojen avulla automuotoilijaksi. Lahden jälkeen jatkoin Lontooseen Royal College of Art -yliopiston maisteriohjelmaan tekemään kaksivuotisen automuotoilun MA-ohjelman.

Siitä lähtien olen toiminut enimmäkseen in-house-muotoilijana muun muassa Pininfarinalla, useamman vuoden Mazdalla ja viimeisenä toistaiseksi merkittävimpänä kokemuksena viisi vuotta Teslan design-studiolla Los Angelesissa. Työ oli intensiivistä, mutta palkitsevaa. Päivät ja viikot olivat pitkiä ja kuluttavia. Osallistuin kuitenkin periaatteessa jokaisen Teslan tuotteen suunnitteluun vuodesta 2011 lähtien. Asun nykyään Helsingin Lauttasaaressa ja nautin monesta asiasta, joista haaveilin Los Angelesin vuosina, mutta ennen kaikkea siitä, että oman yritykseni kautta voin hallita paremmin omaa aikaani.

Mitkä ovat mielestäsi olleet tärkeitä tekijöitä, jotta olet päässyt urallasi siihen pisteeseen, jossa olet nyt? Liittyykö siihen joku tietty henkilö tai tapahtuma? 

Ensimmäiset ja tärkeimmät motivaattorini ovat olleet omat vanhempani ja isoveljeni. Heidän kannustuksensa, riman asettaminen korkealle ja harrastusmahdollisuuksien tarjoaminen ruokkivat monipuolisen maailman ymmärtämistä. Harrastin samaan aikaan niin jääkiekkoa, musiikkiopistoa kuin kuvataidekouluakin. Uskon, että kykyni sietää kilpailuhenkistä ympäristöä kasvoi juuri lapsuuden harrastuksien kautta. Erityisesti pääsy Lontooseen tekemään MA-tutkintoa vahvisti visiotani ja antoi suuren itseluottamuslatauksen. Projektityö, vierailevat tutorit ja koulun massiiviset alumniverkostot olivat tärkeimpiä tekijöitä ammatillisen identiteetin rakentumisessa.

Minkälaisista luonteenpiirteistä ja vahvuuksista on ollut sinulle hyötyä työssäsi? 

Olen erittäin sitkeä, kilpailuhenkinen ja kriittinen omaa tekemisen jälkeä kohtaan. Tämä tarkoittaa työssä oikeastaan sitä, että olen hyvin motivoitunut saamaan oman agendani tai visioni läpi. Pitkät päivät ja tiukat deadlinet eivät sinänsä ole myöskään rasitteita, jos itse työtä ajattelee, mutta ikävä kyllä muun elämän sovittaminen tämän tyyppisen luonteen ympärille on ollut haastavaa. Perheen saaminen on ollut pelastukseni, sillä muuten tekisin varmaan jatkuvasti ympäripyöreitä päiviä.

Onko sinulla ollut määrätietoinen visio siitä, miten olet halunnut kehittää uraasi, vai ovatko asiat tapahtuneet sattumanvaraisemmin? 

Tietyntyyppiset ura- ja etenemisetapit alkoivat hahmottua itselleni haaveilun kautta. Etappiajattelu muodostui jo varhaisemmalla iällä, kun seurasin isoveljieni ja serkkuni lukio- ja armeijamenestystä. Ymmärsin erilaiset reittimahdollisuudet haaveiden toteuttamiseen. Esimerkiksi Lahden ja Lontoon koulujen aikana tapasin alumneja ja tutoreita, joiden osaaminen vakuutti ja kannusti jatkamaan intensiivisemmin työtä seuraavan kiintopisteen tai etapin saavuttamisen eteen. Vaimoni Saara on myös toiminut vuosien aikana ratkaisevan tärkeänä reflektoijana, antanut rakentavaa tukea päätöksentekoon ja  selkeyttänyt omia rönsyileviä ajatuksiani.

Voitko kertoa joistain kokemuksista tai työprojekteista, jotka ovat vaatineet sinulta erityisesti heittäytymistä ja rohkeutta mutta joista olet myös oppinut paljon? 

Ensinnäkin päätös lähteä ulkomaille opiskelemaan avasi ovet ja tajunnan. Tuon kokemuksen kautta syntyi niin kova kaukokaipuu ja globaalien mahdollisuuksien ymmärtäminen, etten varmasti olisi ilman tuota päätöstä saanut ainoatakaan nykyisistä työtilaisuuksistani.

Toisekseen viisi vuotta Teslan muotoilutiimissä laittoi minulle niin sanotusti valot päälle muotoilijana ja vastuunottajana töissä. Projekteja oli jatkuvasti noin 15-20  muotoilijaa kohti, ja koko ajan oli kiire. Opin – aluksi kovassa stressissä – löytämään tasapainon ja järjestyksen jatkuvan epätietoisuuden ja paineen alla. Samaan aikaan piti keskittyä niinkin erilaisiin projekteihin kuin esimerkiksi tuotantoon menevän auton istuinten suunnitteluun, uusien automallien ulkopintojen konseptointiin, latausasemien ideointiin ja naapurifirman SpaceX:n avaruuskapselin muotoiluun. Tuo kokemus valmensi minua paremmin, kuin osasin ennen Teslalle lähtöä kuvitellakaan. Nykyään projektissa saa olla todella kova intensiteetti, ennen kuin alan tuntea häiritsevää stressiä.

Millaisia päiviä teit Teslalla? Sanoit aikaisemmin, että perheen ja uran sovittaminen yhteen on ollut haastavaa. Miten Teslalla suhtauduttiin lomiin ja vapaa-aikaan?

Tein Teslalla 50-80 tunnin viikkoja kuitenkin niin, että noita lähempänä 80 tunnin viikkoja, joihin kuului myös viikonloput, oli suht harvoin vain isojen projektien päätöksen lähestyessä. Kun projektissa alkoi paine kasvaa ja kiireen tuntu oli läsnä koko päivän, viikkotyömäärät alkoivat olla yli 60 tuntia. Nämä tuntimäärät olivat keskeinen osa Teslan kasvamista yhtiönä ja tavallaan välttämättömiä, jotta asiat tulivat tehtyä. Tiedän, että vastaavat tuntimäärät ovat kuitenkin tavanomaisia muissakin kasvuyrityksissä erityisesti teknologiasektorilla niin Suomessa kuin USA:ssakin. Ongelmallista on se, milloin all-hands-on-deck-asenteesta, jolla koko työtiimi saadaan ponnistelemaan merkittävän saavutuksen eteen, siirrytään takaisin kestävämpään työkuormaan.

Los Angelesissa oman lisähaasteensa toivat tuntien ruuhkat ja USA:lle tyypillinen työkulttuuri, jossa työpaikalla myös vietetään ylimääräistä aikaa ajatuksena saavuttaa tiiviimpi ja perhemäisempi yhteisö. Selkeänä hyötynä siitä todellakin on melko välitön ja tehokas ilmapiiri. Kun keskustelin työkulttuurista paikallisten kollegojen kanssa, yksi keskeinen argumentti oli, että innovaation syntymiselle ei voi ennalta asettaa tiettyä kellonaikaa: kun viettää paljon aikaa töissä, todennäköisyys innovaatiolle yhteistyön kautta kasvaa.

Piilaakson start upeissa lomiin ja vapaa-aikaan suhtauduttiin ja suhtaudutaan erityisesti yrityksen aggressiivisen kasvun vuosina pakollisena pahana, joka oli ikävä kyllä työntekijälle vain suotava. Oli erittäin vaikeaa saada yli viikon mittaista lomaa kerralla. Tiedän kuitenkin, että tilanne on tämän asian suhteen parantunut huomattavasti.

Mikä kiinnostaa sinua? 

Olen kiinnostunut periaatteessa kaikesta muotoilusta: käyttöliittymistä, vaatesuunnittelusta ja tietenkin omasta spesialiteetistani ajoneuvomuotoilusta. Pidän myös esimerkiksi arkkitehtuurin utopioita ja rakenteita niin sanotulla korkealla tasolla todella inspiroivina. Konseptisuunnittelua ja korkealentoista visiointia yritän tehdä päivittäin luonnoskirjaani. Nykyään olen innostunut visioimaan myös maisemia kaupunkitilassa eli sitä, miten luonto, rakennukset ja kulkuneuvot toimivat yhdessä kokonaisuudessa.

Onko sinulla tällä hetkellä joku ammatillinen haave? 

Teollisen ja ajoneuvomuotoilijan työ on paljon yksityiskohtien ratkaisemista. Pidän siitä, mutta rakastan kokonaisuuksia. Haluan oppia lisää arkkitehtuurista, ja haaveena onkin päästä tekemään projekteja, joissa voisin olla ideoimassa tulevaisuuden isomman mittakaavan kuvaa, esimerkiksi ajoneuvojen ja rakennetun ympäristön vuorovaikutusta. Haaveilen myös oman talon suunnittelusta ja rakentamisesta itse. Koen välttämättömänä päästä välillä tekemään ja rakentamaan jotain konkreettista omilla käsilläni, sillä valtaosa ajastani menee tietokoneen ääressä.