Muistan vieläkin sen hetken, kun ensimmäistä kertaa havahduin pohtimaan työn merkityksellisyyttä. Siitä on jo lähes kaksikymmentä vuotta. Olin valmistautumassa vuoden 2004 olympialaisiin Ateenassa lajinani rytminen voimistelu. Valmentajat, yhteistyökumppanit ja managerini odottivat minun lunastavan kilpailupaikkani, mutta kaikkien yllätykseksi nostin kädet pystyyn ja lopetin koko homman. En vielä tuolloin osannut sanoittaa tuntemustani paremmin kuin kysymällä kysymyksen: mitä järkeä tässä on?
Lopettamispäätöstäni ihmeteltiin voimistelupiireissä. Miksi nuori ja lahjakas lopettaa kesken kaiken? Minä taas en ymmärtänyt, miksi minun tulisi uhrata seuraavat neljä vuotta harjoittelemiseen päästäkseni olympialaisiin. Jos kaikki menisi optimaalisesti, voisin päästä kymmenen parhaan joukkoon – mitä sitten? Joku toinen voisi kokea Suomen edustamisen olympialaisissa merkitykselliseksi, mutta minulle se ei ollut sitä. Se ei ollut minun unelmani. Ympärilläni oleva tiimi päätti asioistani – aikatauluista ja tavoitteista, ja minä vain toteutin. On sanomattakin selvää, etten kokenut harjoittelemista merkitykselliseksi.
Seuraavan kerran pysähdyin merkityksellisyyden äärelle kymmenen vuotta myöhemmin. Oli vuosi 2010, ja asuin West Villagessa, New Yorkissa. Auringon noustessa kaupunki oli vielä hiljainen, niin hiljainen kuin se New Yorkissa koskaan on. Kun kävelin töihin Sohon katuja, tunsin iloa ja täyttymystä. Olin kiitollinen kokemuksesta saada asua New Yorkissa. Olin toteuttanut siihenastisen elämäni suurimman tavoitteeni: työskentelin mallina muodin pääkaupungissa eräälle maailman tunnetuimmista toimistoista. Olin tehnyt pitkäjänteisesti töitä tavoitteeni eteen ja onnistunut saavuttamaan sen. Siellä minä sitten olin, tyttö Rovaniemeltä. Nautin olostani, mutta samalla hiljainen ahdistus kasvoi jo sisälläni. Mitä minun tulisi lähteä tavoittelemaan seuraavaksi?
Työ mallina ei sinänsä ollut koskaan suuri haaveeni. En ollut osannut haaveilla mallintyöstä, mutta huomattuani, että pärjään alalla, olin asettanut itselleni päämääräksi työskentelyn New Yorkissa. Olin ajautunut alalle oikeastaan edes miettimättä, onko se sel- laista työtä, jota oikeasti haluaisin tehdä. Minulle oli vain tarjoutunut mahdollisuus, ja olin 14-vuotiaana voimistelijatyttönä tarttunut siihen – olihan työ mallina toki hieno tapa nähdä maailmaa. Minulle ei kuitenkaan ollut aluksi tullut mieleenkään, että kuvauksista ja näytöksistä voisi tulla vuosikymmeniä kestävä ura, jonka aikana asuisin Milanossa, Pariisissa, Barcelonassa, New Yorkissa ja lopulta San Franciscossa.
Vuodet mallina alkoivat olla lopuillaan lähestyessäni kolmeakymmentä. Tämä maailma oli osaltani nyt nähty – mitä vielä haluaisin nähdä ja kokea? Olin koko elämäni tavoitellut jotakin, mutta nyt en tiennyt mitä tavoitella. Elämäni oli tullut jonkinlaiseen käännekohtaan, ja oli aika miettiä uutta suuntaa. Mikä olisi motiivi uudelle työlleni? Mikä olisi merkityksellistä ja tavoittelemisen arvoista?
En nähnyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin ryhtyä selvittämään asiaa: mikä tekee työstä merkityksellistä ja mielekästä? Alkoi vuosien tutkimusmatka, joka vei minut positiivisen psykologian pariin, puhumaan erilaisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa, kouluttamaan yritysten henkilöstöä, kirjoittamaan sekä järjestämään työpajoja oman yritykseni puitteissa ja lopulta kirjoittamaan tätä kirjaa, eikä tutkimusmatka tähän vielä lopu.
Kirjan sivuilla jaan oivalluksiani oman tarkoitukseni avautumisesta. Yhdistän ne tutkittuun tietoon sekä erityisesti positiiviseen psykologiaan. Haluan avata, kuinka sinä voit toteuttaa autenttista itseäsi ja ottaa käyttöön oman potentiaalisi – ja kokea samalla merkityksellisyyttä siinä, mitä teet. Autan sinua löytämään oman tarkoituksesi ja vastaamaan kysymyksiin: Mitä annettavaa sinulla on maailmalle? Miten voit elää onnellisempaa ja täydempää elämää?
Lue lisää kirjasta: Merkityksellisen työn kaava – Toteuta itseäsi, muuta maailmaa (Gummerus 2020). Tilaa kirja kotiisi tästä.
